04/07/2026
Tässä vähän myöhään jakoon myös vähän myöhään ilmestynyt kritiikki Häpeä-näyttelystä.
"Kati Valkosen ja Sanna Pajunen-Kyynäräisen taiteessa on selvää sielunsiskoutta: Kaksikon strategia tutkia häpeän olemusta naisellisilla esinekollaaseillaan on syvällisempi, lähellä viiltävää."
Teoksissamme oli kriitikon silmiin näkyvän sielunsiskouden lisäksi yhteinen elementti: lusikka. Kuvissa Sanna Pajunen-Kyynäräisen teoksen "Ja niin katoavat muistot" alpakkalusikat ja kouluruokailusta tuttu koruton ruokalusikka, yksi elementti teoksestani "Tilanteet", jossa olen esitellyt mieleen häpeällisinä jääneitä tilanteita niihin liittyvien esineiden kautta. Lusikasta paljastettakoon sen verran, että siihen liittynyt häpeätilanne tapahtui alaluokilla, ehkä n. vuonna 1986. Nämä monet kauan sitten tapahtuneet tilanteet usein nostavat edelleen punan poskille mieleen muistuessaan. Kuinka suuriksi pienet asiat voivatkin nousta pienen ihmisen päässä, kun (tuntuu, että) niistä ei voi puhua kenellekään! Sanon nyt jälkikäteen pienelle Katille, että ei hätää, kaikki järjestyy. Tulet myös tekemään asioita, joita sietääkin hävetä, m***a niistäkin selviää. Häpeä on hyvä tunne oikeassa paikassa, m***a liian usein häpeä kuorruttaa koko ihmiselämää, emmekä osaa erottaa tekojamme persoonastamme jääden häpeämme vangiksi.
Sanna Pajunen-Kyynäräinen Ars Pori
