26/08/2022
Kesän aikana useampi asiakas on kysynyt, mikä on näin nuoren ihmisen saanut tälläisen liikkeen perustamaan ja mistä se kiinnostus vanhoja tavaroita kohti kumpuaa. Tässä tarinani 🦋
Lapsena olen kasvanut kirpputoreilla sekä antiikkiliikkeissä. Olen viettänyt aikaa rompetoreilla, huutokaupoissa sekä erilaisissa myyntitapahtumissa. Olen vanhempieni kanssa käynyt läpi vanhoja tavaroita, tyhjentänyt kuolinpesiä sekä myynyt tavaraa jo ihan tosi pienenä. Kun olin 7-vuotias, mulla oli oma rahalipas, mihin keräsin myyntivoittoja. Minä olin siitä hieman erilainen lapsi, missä muut meni mielummin leikkipuistoon, minä tykkäsin enemmän käydä tavaroita läpi ja olla mukana erilaisissa tyhjennyksissä. Kuolinpesien muistan jo silloin olleen jännittäviä, kun koskaan ei voinut tietää, mitä tulee vastaan. Lapsuudenkotini oli sisustukseltaan kuin antiikkiliike. Seinät oli täynnä vanhoja tavaroita, lipastojen sekä muiden huonekalujen päällä erilaisia koriste-esineitä.
Kerran olin kahdestaan isäni kanssa rompetorilla myymässä ja hän kävi kiertämässä alueen läpi. Jäin yksin pöydän luokse ja pian tuli asiakas, joka kysyi erään tuotteen hintaa. Vähän jännitti, vastasin hiljaisella äänellä hinnan ja asiakas totesi, että hän ostaa sen. Rahastin hänet ja hän jatkoi tyytyväisenä matkaa. Takaisin tullessaan kerroin näistä kaupoista isälleni ja hän sanoi, että olin ottanut kalliimman hinnan, mitä hän itse siitä pyysi. Kyllähän tämä siis veressä on. Lapsena myin myös siskoni hieman arvokkaammat koriste-esineet. Sanotaanko näin, että olen omannut jo pienestä saakka kyvyn haistaa rahan erilaisten esineiden muodossa.
Kun olin 6-vuotias, vanhemmillani oli kirpputori. Minut haettiin sinne aina eskaripäivän jälkeen ja tiedättekö mitä sinne menin tekemään? No palvelemaan asiakkaita tottakai kassalle. Olin sen verran lyhyt, että minua ei oikein kassakoneen takaata näkynyt, m***a ääni kuului.
Teini-iässä tuli ähky. Ahdisti omassa kodissa lukuisat antiikkiesineet ja rumat taulut seinillä. Aloin suunnittelemaan oman kotini sisustusta ja selkeää oli, että kaikkea modernia ja tyylikästä. Eikä todellakaan mitään antiikkia tai vanhaa. Muutaman vuoden se kesti.
Huomasin jossain vaiheessa taas paljon enemmän kiinnostuvani isäni harrastuksesta ja pian olin tilanteessa, että olin vuokrannut tilat vanhasta maalaismiljööstä ja suunnittelin oman vanhan tavaran liikettä. Asun itse vanhassa omakotitalossa, mihin haalin kaikkea vanhaa ja kaunista. Eli kyllä, olen kasvanut tähän ja se on ollut osa minua aina. Mitä periaatteessa muuta voi lapsesta tulla, joka 6-vuotiaana huusi huutokaupassa yllärilaatikoita vitosella tai kympillä, jotta saa myydä ne kalliimmalla 😅
Nyt nautin jokaisella solulla tästä mitä saan tehdä, enkä osaisi enää kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Jokainen päivä on minulle lahja Pihlapuodin parissa. Kiitos asiakkaat, kun mahdollistatte tämän. 🤎 Tämä on niin paljon muutakin kuin vain elinkeino ja työpaikka. Tämä on niin iso osa minua. Puoti on minun kolmas lapseni. Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä ja kehittyä kokoajan. Sekä keksiä uusia tapoja tehdä tätä. Onhan tämä vanhan tavaran ala hieman sellainen, että se mielletään vanhojen pappojen puuhasteluksi. Ja se on kuulkaas kaikkea muuta! 😍
