03/02/2026
Kuutar ja Päivätär luovat kuun kultaa ja auringon hopeaa tästä Kalevala tarusta syntyi 1.8.2006 Hopea Aurinko, syvä intohimo kädentaidoista ja tekemisen riemusta. Luovaa hulluutta ja käsillä tekemisen taikaa.... Hopea Aurinko on sinnitellyt Ruoveden kylän raitilla ja maailmallakin vuodesta 2007. Allekirjoittanut lähti tuolloin tähän taipaleeseen matkaan. Todennäköisesti koko tuttava piiri oli tuolloin sitä mieltä että hullun hommaa... vähän itekin pikkusen epäilin mielenterveyttäni hypätessäni tähän kelkkaan. Ja oikeasti! Mikä matka! 20 vuotta! Mä olen niiiiin ylpeä tästä matkasta. On ollut ties mitä koronaa, lämpöhässäkkää, vakavia sairastumisia ja ties mitä mistä on kaikesta selvitty. Jollain käsittämättömällä tavalla. On potkittu vuosien varrella sitä tahtia kupoliin että on suoranainen ihme että tähän päivään saakka on edes päästy. Viimeinen täräys valitettavasti on niin kova että nyt on pakko luovuttaa. Matto lähti sen verran lujaa jalkojen alta että teimme sen päätöksen että ei pysty jatkamaan.
Hopea Auringon tarina päättyy tähän. Toivottavasti jonain päivänä tämä saa jatko tarinan jonkun toimesta. Minä en tule sitä tekemään. Tää luovuttaa tän osalta tähän.
Mietin mitä sanoisin.... Sanattomaksi vetää... Tarinoita riittää vaikka kuinka moneksi sivuksi. Voin luvata että jonain päivänä kun ensi järkytys ja shokki tila on ohi tehdä tästä elämänkerta teoksen. Täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä, tunne myllerrystä raivon ja epäoikeudenmukaisuuden kyyneleistä toiseen ääri laitaan onnen ja ilon kyyneleihin. Hopea Aurinko on sen ansainnut.
Haluan kiittää kaikkia Hopea auringon asiakkaita jotka olette luoneet tämän mahdollisuuden tehdä asioita. Olette luoneet muistoja joita haluan säilyttää mukanani ikuisesti. Olette mahtavia päivän piristyksiä ❤️ Haluan myös kiittää syvämestäni teitä kaikkia ihan mahtavia työntekijöitä jotka olette vuosien varrella olleet mukana luomassa tätä. Olette joka ikinen aivan mahtavia persoonia. Te teitte Hopeesta täydellisen ja aivan mahtavan omanlaisensa verstaan. Ollaan itketty ja naurettu ja hulluteltu ja välillä vähän kiukuteltukin yhdessä pitkiä pätkiä elämästä. Te olette Hopeen suola. Kiitos teille siitä että olette olemassa edelleen ja tulette joka ikinen teistä jättämään ikuisen jäljen mun syvämeen ❤️ Meneekö vähän siirapiksi. Ehkä tässä kohtaa kuuluu olla vähän siirappinen....
Tää tuli vähän nopealla päätöksellä ja korkealta ja kovaa suoraan leuka edellä tantereeseen niin että ei ole ihan vielä mennyt tajuntaan asti.... Hautaan eka tän muiston ja yritän saada tämän surutyön päätökseen. Elämä jatkuu mun osalta tämänkin jälkeen. Olen nyt huhtikuusta asti taistellut tuulimyllyjä vastaan ja on vaan myönnettävä että jossain kohtaa kun toisten ihmisten tekemät asiat alkavat olemaan liian suuria on vaan pakko myöntää että mäkään en pysty ihan kaikkeen. Tästä lähdetään uuteen elämään uuteen tarinaan suutarina. Suutari pysyy lestissään. Ja tulen pysymään samassa osoitteessa samalla paikalla niin kauan kun torppa on pystyssä. Tästä lisää lähi päivinä...
Kiitos ja syvä kumarrus kaikille Hopeen puolesta. R.I.P.
6/2006 - 1/2026
