29/12/2023
Vuosi sitten päätin, että teen uudenvuodenlupauksen vuodelle 2023. Minusta lupauksen tulisi olla jotain, jolla kehitän itseäni ja pääsen pidemmälle tavoitteissani ja niinpä keksin, että lupaan tehdä yhden päivityksen viikossa Tyylitaikurin Facebook sivuille. Lupaus tehtiin, että somettamisesta tulisi rutiinia ja sitä kautta sen tekeminen olisi helpompaa. Samalla halusin lisätä tietoisuutta minusta ja minun motiiveistani Tyylitaikurin taustalla. Itse toimintamalli on varsin helppo selittää, m***a mitkä ovat ne syyt mitkä ajoivat minut perustamaan Tyylitaikurin? Sitä ei ihan kerralla kerrotakaan!
Haluan antaa pukeutumisneuvoja olematta pukeutumisneuvoja. En halua saarnata, vaan antaa pieniä vinkkejä, miten saa vanhoja vaatteita uudelleen käyttöön. Ja haluan lisätä tietoisuutta kulutusmuodin haittapuolista ja vaateteollisuuden vaatimista luonnonvarojen ja jopa ihmisoikeuksien sortamisista.
Kierrätys on ollut isosti näkyvillä. Se on ollut mukava huomata ja on hieman helpottanut omaa taakkaa siitä, ettei tiedon jakaminen tunnu tuputtamiselta. Tietoisuus vaatetuotannon taustalla lisääntynyt jatkuvasti ja suunta on oikea. Monet ovat sanoneet vähentäneensä uusien vaatteiden ostamista. Kriittisyys pikavaateketjuja kohtaan on lisääntynyt. Myös kierrätysvaatteiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti.
On ollut myös hienoa huomata, että esimerkiksi Ruotsin prinsessa Viktoria on käyttänyt äitinsä vanhaa iltapukua ja tyttärellään ollut hänen vanha pukunsa. On todella kunnioitettavaa, että noinkin korkealta hierarkiasta tulee esimerkkimallia vaatteiden kulutusta kohtaan, m***a miksi se on ihmeellistä, miksi ei ole normaalia? Muutaman kerran pidetty puku pitäisi ehdottomasta olla useammin käytössä.
Keväällä sain ensimmäiset pukeutumisneuvonta työt. Ensimmäinen kunnon vaatehuoneen ”räjäytyskin” tehtiin. Laitoimme vaatteita kiertoon, korjattavaa tästä kohteesta ei löytynyt ja oman käsitykseni mukaan pukeutumishuone on pysynyt toiminnallisena sekä kehittynyt edelleen käytännöllisempään suuntaan.
Ensimmäinen pukeutumisneuvojan kotikäynti oli hieman erikoinen kokemus. Meidän piti keskustella vain tyylitaikurin toimintamallista ja saada siihen vinkkejä, m***a samalla annoin muutamat pukeutumisvinkitkin.
Korjausompelua ollut jonkin verran, kivoja töitä. Housujen lyhentämistä, vetoketjujen vaihtoa, mekkojen korjauksia, nahkatakin korjauksia…
Joulukuun alussa työhuoneeltani tullessani liukastuin ja vasen ranteeni murtui. Käsi kuntoutuu nyt hyvää vauhtia. Ranne tarvitsi leikkauksen ja siihen laitettiin titaanilevy. Mitään särkyjä ei ole ollut ja kuntoutuksen olen saanut jo aloitettua.
Leikkaus oli ennen joulua ja nyt lastaa joudun pitämään tammikuun puoleenväliin, sen jälkeen näkee koska pystyn aloittamaan ompelutyöt.
Pojilleni jouduin antamaan kesken jääneet neulontatyöt joululahjaksi, villapaidan, josta oli valmiina vain helma sekä muutaman kerän lankaa ja toiselle pojistani annoin yhden, melkein viimeistellyn kynsikkään sekä langat ja puikot toiseen kynsikkääseen.
Nyt jo neulominen onnistuu, kunhan pitää huolen, ettei ylitä kahvikuppi kuormitusta ja rannetta ei saa liikuttaa. Pojat myös antoivat joululahjansa takaisin ja sanoivat että voivat kyllä odottaa, kunnes ranteeni paranee.
Somettaminen on edelleen vaikeaa ja ilman poikani painostamista en olisi saanut mitään kirjoitettua. M***a tunnen silti, että olen kehittynyt kirjoittamisen suhteen sekä kynnys julkaista omia ajatuksiaan julkisesti sosiaaliseen mediaan on hieman laskeutunut.
Ensi vuodelta toivoisin lisää töitä niin työhuoneellani kuin asiakkaiden luona. M***a näistä somepäivityksistä lupaan pitää edes hieman taukoa.
Kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2024.
